35.167. Ngã Kiến
Attānudiṭṭhipahānasutta
Atha kho aññataro bhikkhu …pe…
etadavoca:
“kathaṁ nu kho, bhante, jānato kathaṁ passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti?
“Cakkhuṁ kho, bhikkhu, anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Rūpe anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Cakkhuviññāṇaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Cakkhusamphassaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Yampidaṁ cakkhusamphassapaccayā uppajjati vedayitaṁ sukhaṁ vā dukkhaṁ vā adukkhamasukhaṁ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati …pe…
jivhaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati …pe…
manaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Dhamme …
manoviññāṇaṁ …
manosamphassaṁ …
yampidaṁ manosamphassapaccayā uppajjati vedayitaṁ sukhaṁ vā dukkhaṁ vā adukkhamasukhaṁ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti.
Dvādasamaṁ.
Nandikkhayavaggo paṭhamo.
Tassuddānaṁ
Nandikkhayena cattāro,
jīvakambavane duve;
Koṭṭhikena tayo vuttā,
micchā sakkāya attanoti.
Then a mendicant went up to the Buddha …
and said to him:
“Sir, how does one know and see so that theory of self is given up?”
“Mendicant, knowing and seeing the eye, sights, eye consciousness, and eye contact as not-self, theory of self is given up. …
And also knowing and seeing the pleasant, painful, or neutral feeling that arises conditioned by mind contact as not-self, theory of self is given up.”
Atha kho aññataro bhikkhu …pe…
etadavoca:
“kathaṁ nu kho, bhante, jānato kathaṁ passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti?
“Cakkhuṁ kho, bhikkhu, anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Rūpe anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Cakkhuviññāṇaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Cakkhusamphassaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Yampidaṁ cakkhusamphassapaccayā uppajjati vedayitaṁ sukhaṁ vā dukkhaṁ vā adukkhamasukhaṁ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati …pe…
jivhaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati …pe…
manaṁ anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyati.
Dhamme …
manoviññāṇaṁ …
manosamphassaṁ …
yampidaṁ manosamphassapaccayā uppajjati vedayitaṁ sukhaṁ vā dukkhaṁ vā adukkhamasukhaṁ vā tampi anattato jānato passato attānudiṭṭhi pahīyatī”ti.
Dvādasamaṁ.
Nandikkhayavaggo paṭhamo.
Tassuddānaṁ
Nandikkhayena cattāro,
jīvakambavane duve;
Koṭṭhikena tayo vuttā,
micchā sakkāya attanoti.